Arkisto


Puun ja kalusteiden hionta

Hionta tuskin kuuluu kenenkään lempihommiin. Pahimmillaan huonoilla välineillä hioessa lähtee järki ennen kuin hommasta tulee ikinä valmista.

Väitän että hiontahommissa yleensä joko hieman ylireagoidaan tai vastavuoroisesti ei tehdä mitään. Hiontaa voi tehdä liikaa, tällöin pinta menee kuopille eikä hiottavan esineen alkuperäinen muoto ole enää sama kuin ennen hiontaa. Tällöin esine on hinkattu pilalle.

Toisaalta jos ei tehdä vaikka vanhalle tuolille mitään ennen uudelleenmaalausta, tuhlataan kallista maalia ja aikaansaadaan huonosti tarttunut maalipinta. Pohjatöissä oikaisu tulee vastaan myöhemmin ja sama homma on uudelleen edessä.

Huonekalujen kunnostamisessa ei välttämättä tarvita kalliita koneita. On kuitenkin hyvä tietää minkälaisia apuvälineitä on olemassa työtä helpottamaan jos tulee isompi urakka vastaan. Käsikäyttöisistä sähköhiomakoneista tehokkain on epäkeskohiomakone, harrastelijoiden keskuudessa suosituimpia ovat erilaiset tasohiomakoneet.

Monesta taloudesta löytyy tai kaverilta saa lainaksi ns. monitoimityökalun (esim. Feinin Multimaster). Sellaiseen liitetyllä kolmiohiomakärjellä ja käsin hiomalla saa vaikka pinnatuolien hionnan jo hoidettua.

 

Vanhan maalipinnan hionta

Oleellista on että vanhaa maalipintaa hioessa pintaa ei tarvitse kuluttaa puhki puhtaalle puulle asti. Riittää kun vanhan pinnan karhentaa n. P150 karkeudella. Paikoista joista maali lohkeaa, on poistettava kaikki irtoava vanha maali.

 

Maalipinnan välihionta

Sekä vesiohenteiset että liuotinohenteiset maalit vaativat välihionnan käsittelykertojen välissä. Pintaan nousee puusta ”karvaa” joka hiotaan tasaiseksi. Pohjamaalia ei hiota puhki vaan pinta käydään joka kohdasta läpi ja lopetetaan heti kun karheus on saatu pois. Karkeudet P180-240

 

Uuden puupinnan hionta

Käytettävä viimeinen karkeus riippuu valitusta pintakäsittelystä, mutta yleisneuvona karkeuteen P180 kannattaa lopettaa. Tuoteselosteet yleensä kertoo suosituksen tähän ja sitä kannattaa noudattaa jotta pintakäsittely kiinnittyy optimaalisesti puun pintaan. Liian hienolla karkeudella hiottuun pintaan voi olla ongelmallista saada maalia, lakkaa tai vahaa tarttumaan.

 

Yuotube on täynnä hyviä videoita aiheeseen liittyen, tässä muutama poiminta:

 

Artek-tuolien make-over (TytDiy)

Vanhan tuolin hiominen ja maalaaminen (Mirka)

Huonekalun maalaus (Tikkurila)

Mäntylipaston käsittely puuvahalla (Osmo-Color)

Huonekalun puuvahaus (Osmo-Color)

Vanhan puulattian hiominen ja värillinen käsittely (Osmo-Color)

 

Hiomapaperin karkeus (Grit)

Ilmoitetaan numeroilla esim. P120. Yleensä käytän vain kahta karkeutta, pääsääntöisesti hion puun / puulevyn kalusteissa ensin karkeudella P120 ja siitä loikkaan suoraan P180 jolla pinta viimeistellään. Hiomalla pinta välissä karkeudella P150 ei toisi mitään lisäarvoa. Jos on liimajäämiä tai epätasaisuuksia ne sipaisen ennen varsinaisen hionnan aloittamista pois karkeammalla P80 paperilla.

Työn luonteeseen kuuluu että hiomapaperia kuluu. Paperi vaihdetaan samantien kun se alkaa menettämään tehonsa.

 

P40-80                 Karkea, poistaa hyvin materiaalia mutta pinta jää karun näköiseksi

P100 – P120        Peruskarkeus hionnan aloittamiseen

P150-P240           Viimeistelyhiontaan

 

Eriväriset hiomapaperit

Itse paperia ja hiomalaikkoja on erivärisiä. Rautakaupassa metritavarana myytävän hiomapaperin väri antaa osviittaa paperin jäykkyydestä. Karkeus löytyy taustapuolelta merkattuna.

Punainen on kaikista jäykintä. En ole keksinyt sille mitään järkevää muuta käyttöä kuin isommat puuverstaan kiinteät hiomakoneet. Niissä käytetään kestävyyden vuoksi punaista paperia jäykällä taustakankaalla.

Keltainen on hyvää karkeaa peruspaperia varsinkin klosseihin liimattavaksi ja pohjahiontaan.

Harmaa on hyvin joustavaa ja ohutta hienoon hiontaan, parhaimmillaan hankalia kulmia ja viisteitä käsin hioessa.

Musta paperi on oikein notkeaa ja ohutta. Löytyy myös karkeampaa, mutta yleensä mustat ovat ns. vesihiontapapereita karkeudella P240-4000

Violetti on Mirkan Abranet-brändi, joka on hiomaverkkoa eikä paperia. Erinomainen tuote joskin vähän hintava.

Hiomalaikoissa löytyy erivärisiä brändejä, kultaista ja hopeista laikkaa esimerkiksi Mirkalta. Käytännössä en ole puuhommissa juuri eroa huomannut.

 

Apuvälineet ja työkalut

Jos hiottavaa on paljon (esimerkiksi portaikon askelmat) suosittelen hakemaan rakennuskonevuokraamosta epäkeskohiomakoneen. Jos on paljon nurkkia hiottavana niin myös kulmahiomakone on kova sana.

Käsinhiontaan löytyy rautakaupoista hyvin apuvälineitä, joista yleisimmät esitelty kuvissa. Mirkan Abranet hiontaverkko toimii hyvin myös ilman sen kummempia apuvälineitä pyöreiden muotojen hionnassa. Hiontapalikoita eli klosseja voi itse valmistaa liimaamalla hiomapaperia puupalikkaan. Ammattilaiset käyttävät klosseja varsinkin päätypuun käsin hionnassa.