Tarinoita tekijöistä – sarjassa esitellään suunnittelijoita ja kädentaitajia. Anna Takala on hienopuuseppä Tampereelta, joka viime aikoina on uppoutunut kuosisuunnittelun maailmaan.
Opiskelimme samaan aikaan Ikaalisten Käsi- ja Taideteollisessa puusepiksi, Annan visuaalinen silmä kankaisiin ja huonekalujen muotoiluun teki jo tuolloin vaikutuksen. Talvella Anna julkaisi ensimmäisen mallistonsa, voit tutustua tuotteisiin ja Annan elämään Ilonin blogissa.
Kerro hieman Ilonin taustoista, kuinka mallisto syntyi?
Iloni on saanut alkunsa lukuisista unettomista öistä, kun visiot on laukanneet päässä liitoksista ja muodoista. Halusta tehdä jotain kestävää ja laadukasta kun ympärillä näkee niin paljon kaikkea sen vastaista. Jotenkin ne ideat vain on muotoutuneet nykyiseen muotoonsa ja lähdin kokeilunhaluisena viemään ideoitani tuotantoon. Innostuin kovasti ajatuksesta yhdistää puuta ja kangasta tuotteissa, ja niinpä hurahdin myös kangaspuoleen ja erityisesti kuosisuunnitteluun. Päästä löytyy muutama viimeistelyä kaipaava idea myös isommille huonekalulle joissa jalopuu ja kuosillinen kangas luovat persoonallisen kokonaisuuden. Siinä ehkä kiteytettynä millaisia ajatuksia on Ilonin tulevien tuotteiden suhteen.
Lempimateriaalisi tällä hetkellä, miksi juuri se kolahtaa?
Jos puumateriaaleista kysytään, niin ehkä kestosuosikkini tai vakiovalintani on Iloninkin kopasta tuttu saarni. Jos taas yleisesti materiaaleja ajattelee, niin ehkä kaikki luonnolliset materiaalit ja vielä jotenkin luonnonmukaiselta tuntuiset materiaalit on aina lähellä sydäntä, on se sitten tekstiiliä, kiveä, puuta tai muuta. Aidoissa materiaaleissa viehättää ajattomuus ja jonkinlainen epätäydellisyys, epäsymmetrisyys ja tietenkin puhtaus ihan noin tuotannollisesti ja ekologisesti ajateltuna.
Olet tuore yrittäjä ja mallisto vasta julkaistu: Minkälaisia yllättäviä asioita tuli vastaan tuotteiden suunnittelussa/teettämisessä? Jotain vinkkejä suunnittelijoille jotka ovat nyt samassa tilanteessa kuin itse olit esim. vuosi sitten?
Se on kumma miten sitä aina kuvittelee, että nyt joku asia on viimeistelty, valmis, hiottu, loppuunasti mietitty ja sitten aina tulee vastaan joku asia jonka tajuaa, että voisi tehdä toisin tai saa jonkun mahtavan parannusidean. On tosi haastavaa tietää millon on oikea asia luovuttaa suunnitelma eteenpäin. Tässä vaiheessa en tiedä onko mulla vielä kovasti neuvoja antaa, enemminkin voisin niitä kuunnella vaikka kuinka! :D Mutta ehkä tärkeää on kuunnella palautetta samalla kuitenkin olla kriittinen palautteen lähteen kanssa. Teettämistä ajatellen, kannattaa olla rohkea ja määrätietonen siinä mitä haluaa tulokselta, ja olla todella vaativa laadun kanssa. Hyvästä yhteistyökumppanista kannattaa pitää hyvin kiinni, olla joustava ja tehdä valintoja yhdessä.
